Kevään kuulumiset

Hupsista! Yhtäkkiä eletään jo toukokuun viimeistä päivää ja edellinen blogi-kirjoitus on maaliskuulta... Mihin kulunut kevät onkaan kadonnut?

Noh. Maaliskuussa olimme koko perhe lomalla ja suuntasimme perinteiden mukaisesti Mikko-vaarin ja Päivi-mummon kanssa Kolille mökkeilemään. Tarkoitus oli hiihtää mahdollisimman paljon nauttia ulkoilusta sekä yhdessä olosta. Omalla kohdalla suunnitelmat eivät ihan toteutuneet, kun lomaa edeltävällä viikolla alkanut polvivaiva äityi kesken viikon tosi pahaksi ja loppuajan pääasiassa makasin mökin sohvalla. Tosin ei sekään niin huono vaihtoehto ollut, tulipahan kunnolla levättyä. Lili tiivisti loman hyvin, kun toiseksi viimeisenä iltana kysyttiin ruokapöydässä, että mikä on lomassa ollut parasta: "Se että me ollaan kaikki oltu täällä yhdessä."

Ehdin sentään muutaman kerran suksille ennen pakkolepoa.

Loman jälkeen suuntasin lääkäriin ja polvesta tyhjennettiin nestettä ja lääkäri kirjoitti lisää lepoa. Nestettä tyhjennettiin vielä toistamiseen ja levossa vietin kaiken kaikkiaan neljä viikkoa. Sinä aikana tulikin sitten katsottu How I Met Your Mother -sarja Netflixistä ekasta jaksosta viimeiseen sekä siivottua kaikki kodin kaapit.

Sairasloman siivoukset yllyttivät myös suuren tavaroiden karsintaoperaatioon ja nyt en edes tiedä, kuinka monta säkillistä tavaraa olen heittänyt pois joko roskiin, vaatekeräykseen tai kierrätykseen. Iso määrä meni myös kirpputorille ja jokusen huonekalun & tavaran myin myös Torissa. Kylläpä olo keveni. :) Tavaroiden karsinnan myötä laitoimme myös Lilin huoneen uuteen uskoon. Hommattin kätevät säilytyslaatikot leluille, vaihdettiin verhot, siirrettiin huonekaluja, ja lopulta myös Lilin sänky meidän huoneesta. Alkuun jännäilin, että miten tuo sängyn siirto onnistuu tai lähinnä se, että miten Lili suostuu omassa huoneessa nukkumaan, mutta hyvin on mennyt.

Prinsessasänky Lilin omassa huoneessa. Kuvassa vielä talviverhot.

Sairasloman jälkeen palasin huhtikuussa takaisin töihin. Se oli jotenkin raskasta. Motivaatio tuntui olevan kadoksissa ja suunta hukassa. Onneksi pian pääsen pariksi vuodeksi mietiskelemään sitä suuntaa, mitä kohti haluan mennä. Yksi kevään suurimmista jutuista on siis ollut kasvava vatsa ja pieni ihmisen alku, joka siellä nykyisin jo kovastikin potkii. Syys-lokakuun vaihteessa häntä odotetaan syntyväksi. Tällä hetkellä aamuherätyksiä on jäljellä enää 21. Sen jälkeen jään ensin vuosilomille ja sitten suoraan äitiyslomalle. Jos pikkuinen syntyy laskettuna aikana, niin ehdin ennen synnytystä lomailla 3 kuukautta. Ihanaa!

Puolen välin vauvamaha

Polvi on myös toipunut sen verran, että toukokuussa olen päässyt vähän urheilemaan. Ollaan käyty kerran viikossa uimahallissa ja Samin & Lilin polskiessa kahdestaan, minä olen uinut matkaa. Lisäksi ollaan käyty noin kerran viikossa treenailemassa hyppyrimäen portaissa. Juoksulenkkeilyäkin olen yrittänyt, mutta sen seurauksena olen saanut sellaisia liitoskipuja, että jätän juoksulenkit suosiolla ensi vuoteen.

Mielakan huipulla on hyvä vetää vähän henkeä ennen kuin jatkaa matkaa takaisin kotiin.

Jotain uutta myös hiusten osalta. Lili valitsi minulle kesävärin saatesanoilla: Ei mitään tylsää ja tavallista. Yllättävän hyvin värjäys sujui kotioloissa ja Sami siisti ylikasvaneen leikkauksen.

Sellaisia kevään kuulumisia näin pintaraapaisuna. Nyt nokka kohti kesää. :)

Hyvää Naistenpäivää!

Tänään vietetään Kansainvälistä naistenpäivää. Bongasin tämän Eeva Kilven runon jo jonkin aikaa sitten erään seuraamani blogin kommenteista ja ajattelin jo silloin, että nämä sanat sopisivat hyvin naistenpäivään. Tai no ihan jokaiseen päivään meille kaikille ihanille naisille. Pidetäänhän jokainen huolta myös itsestämme.

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

– Eeva Kilpi –

Kreeta, Agii Apostolis

Jospas sitä nyt vihdoin kirjoittelisi pidemmälti minun ja Lilin viime kesäisestä lomareissusta Kreetalle. Edellinen lomareportaasi, kun ei ollut kovin seikkaperäinen, vaikka siihen se kaikkein oleellisin olikin kiteytetty.

Lähdimme siis heinäkuun 2. päivä iltalennolla Finmatkojen lomareissulle Kreetalle. Kohteena Agii Apostolis, joka sijaitsee n. 4 kilometrin päässä pääkaupunki Haniasta. Lento sujui hyvin. Olin tilannut meille ruokailut lennolle ja ruuat olivat kyllä positiivinen yllätys. Ne olivat todella maukkaat. Mukavaa oli myös se, että lapset saivat ruoka-annoksensa ensin. Ehdin siis hyvin auttaa Lilin ruokailun alkuun ennen kuin sain oman annokseni.

Perillä hotellilla olimme vasta hieman puolen yön jälkeen. Lili nukahti viime hetkillä bussiin, mutta havahtui hotellin kohdalla onneksi sen verran, että pääsimme respaan laukkujen kanssa. Ja siitä meidät sujuvasti kaikki ohjattiinkin sitten omiin huoneistoihimme. Ensimmäinen yö perillä oli hikinen, mutta nukuimme silti hyvin. Seuraavana päivänä hain kyllä lisämaksullisen ilmastoinnin ja ilman sitä olisi huoneistossa kyllä ollut turhan tukalat oltavat.

Hotellihuoneemme alhaalla vasemmalla.

Hotellimme Lotus oli siisti huoneistohotelli, jossa ei ollut omaa ravintolaa, kuin pieni allasbaari. Valitsin tämän tarkoituksella, jotta saimme aamuisin heräillä ihan omassa rauhassa ja tehdä aamupalat itse. Valmistin myös suurimman osan lounaista ja päivällisistä itse. Muutaman kerran kyllä haimme ranskalaiset perunat allasbaarista. Ne oli maukkaat ja yhdestä annoksesta riitti kolmelle pieniruokaiselle naiselle/lapselle. Me majoituimme kaksioon, jossa olohuoneessa oli keittonurkkaus, ruokapöytä ja sängyt kahdelle, lisäksi oli makuuhuone (parivuode + vaatekaappi ja kampauspöytä) sekä pieni kylpyhuone. Parvekkeelle kuljettiin makuuhuoneen kautta. Huoneistomme sijaitsi täydellisesti allasalueella ja aivan parvekkeen vieressä oli myös pieni leikkialue. Hotellin läheisyydestä löytyivät myös Lidl sekä paikallinen supermarket, joten kauppakäynnitkin olivat helppoja. Rannalle oli matkaa n. kilometri ja valittavana oli kaksi erilaista, pienehköä hiekkarantaa. Toisen rannan läheisyydestä löytyi myös leikkipuisto, jossa kävimme useana iltana (päivisin liian kuuma paikka, kun ei lainkaan varjoa). Ihan hotellin läheisyydessä oli myös useita ravintoloita, joten ulkona syöminenkin olisi ollut helppoa. Näytti myös olevan melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus, että ravintolasta löytyi leikkialue lapsille. Ja tuo leikkialue käsitti useimmiten pomppulinnan, kiipeilytelineen, liukumäen ja keinut, eli oli melkoisen kokoinenkin jo.

Lilin toiveen mukaisesti lounaaksi keitettyjä perunoita ja nakkeja.

Hotellin vieressä oli myös Funpark, jossa ravintola, minigolf-kenttä, keilahalli,pelihalli sekä lasten leikkimaailma. Tuolla leikkimaailmassa oli ulkoilmassa erilaisia pomppulinnoja sekä kolikolla toimivia laitteita (mm. sähköautot) sekä sisätilassa pallomeri, kiipeilytelineet ja mm. leikkikeittiö. Lastenmaailmassa oli aina kolme työntekijää leikkejä valvomassa. Leikkimaailma oli maksullinen, mutta maksu oli mielestäni hyvin pieni. Useana iltana olimmekin päiväruuan jälkeen Funparkissa, Lili leikki ja minä katselin tai luin kirjaa.

Ensimmäisellä viikolla osallistuimme Finmatkojen retkelle Elafonissiin, jota kutsutaan Kreetan Malediiveiksi. Elafonissin rannat ovat hyvin matalat ja siellä on ikään kuin matalia altaita hiekkarantojen välissä. Paikka oli kyllä hieno, mutta meidän retkipäivänä oli hyvin tuulinen keli ja tuuli riepotteli roskia pitkin rantaa ja tietysti niitä päätyi myös veteen. Tuo roskaisuus ällötti ja kun rannalla vielä oli todella ruuhkaista niin, en voi sanoa retkestä ihan hirmuisesti nauttineeni. Harmi juttu, sillä muiden lomakuvissa ja -kertomuksissa paikka vaikuttaa todella upealta.

Muuten vietimmekin päivät omalla hotellilla ja lähirannoilla. Teimme mitä huvitti, eikä asetettu päiville mitään aikatauluja ennakkoon. Nautittiin toistemme seurasta, uitiin, piirrettiin, pelattiin korttia ja luettiin iltasatukirjaksi valitsemaani Jokilaivan tarinoita uudelleen ja uudelleen.

Toiselle viikolle saatiin seuraksi äitini, Lilin Päivi-mummo. Mummon tulo mahdollisti sen, että pääsin toisella viikolla testaamaan juuri ennen lomaa hankkimani Polarin sykemittarin ja kävin kolme kertaa juoksemassa. Täältä se juoksuinto sitten alkoikin. Minulle selvästi sopi tuo helteessä juokseminen. Muuten jatkettiin lomaa meidän tyylillämme.

Toisen viikon aikana kävimme kertaalleen bussilla pääkaupunki Haniassa. Jos haluaa syödä ulkona tai tehdä ostoksia matkalla, niin suosittelenkin Agii Apostoliksesta matkaamaan bussilla Haniaan. Bussilippu oli edullinen ja busseja meni mielestäni ihan kohtuu hyvin päivän mittaan. Meillä vielä pysäkit olivat mennen tulleen ihan hotellin edustalla.

Paluulento meillä oli illalla. Emme saaneet pitää huonetta kuin puoleen päivään saakka. Matkatavaroille oli kuitenkin allasalueen vieressä oma huone, jossa oleskelutilat sekä suihkut ja wc:t naisille ja miehille. Vietimmekin koko päivän altaalla ja siistyidyimme sitten juuri ennen lähtöä tuolla matkahuoneessa. Viimeinen päivä tuntui kyllä melko pitkältä ja vaikka meillä oli aurinkovarjollinen paikka altaalla, niin kuumuus oli hetkittäin melko tukahduttava. Lili jaksoi kuitenkin hienosti tämän pitkän päivän. Tosin koneeseen päästyämme hän nukahti melkein heti, eikä herännyt edes syömään. Ruuat olivat jälleen maukkaat ja lento sujui leppoisasti.

Ihana tyttöjen lomareissu ja uudesta matkastakin on ollut puhe. Kunhan vaan saadaan Lilin kanssa taas säästöpossut täyteen.

Tämän hetken suosikit

Uusi hiustyyli on tuonut uusia tuulia muutenkin. Kun aiemmin pidin korvakoruja hyvin, hyvin harvakseltaan, niin nyt on lähes päivittäin korvissa kiikkuneet korut. Ystävälle asiasta mainitsinkin: "Nyt kun on lyhyt tukka, niin korviksia on kiva käyttää, kun ne näkyy." Tämän hetken lempparikorvikset ovat Samilta saadut käsintehdyt kierrätyskorut. Korut on valmistettu KyAMK:issa ja itseäni viehättää etenkin niiden materiaali. Sopivat hyvin entiselle puutekniikan opiskelijalle. Tykkään myös mallista, korvikset ovat ihanan sirot ja juuri sopivan kokoiset roikkuvan malliset. Todella nappiin osunut lahja siis.

Ruokapuolella tammikuun suosikiksi on noussut granaattiomena. Aiemmin minulle ihan vieras hedelmä, johon tutustuimme Samin kanssa viime vuonna, mutta vasta nyt vuodenvaihteessa granaattiomena nousi ihan mun ykkösherkuksi. Ehkä syynä osittain on karkkilakko (joka on ehkä ensimmäisinä viikkoina levinnyt vähän laajemmaksi herkkulakoksi), että iltaisin iskee oikein himo hedelmiin, mutta eihän se ollenkaan huono juttu ole. Syön granaattiomenan punaisia siemeniä ihan sellaisenaan tai sitten laitan sekaan pakkasesta mustikoita tai pilkon kaveriksi mangon paloja. Ihan uusi kombo oli myös porkkanaraaste ja granaattiomena. Erittäin hyvää kinkkukiusauksen kaverina.

Iltapalaksi granaattiomenaa ja mangoa.

Liikuntapuolella pisimmän korren vetää edelleen juoksu, hiihto tosin tulee vahvana kakkosena. Molemmissa vaan tällä hetkellä pieniä hankaluuksia. Juoksemiseen oli kelit pitkää turhan kylmät (pakkasta yli -20 astetta) ja hiihtämään ei pääse, kun ladut vielä puuttuu (ei ole tarpeeksi lunta). Ja nyt sitten pakkaset laski, mutta juoksemaan ei vieläkään pääse, kun tiet ihan pääkallo-liukkaat.

Kävelyllä silloin, kun vielä oli pakkasta (-21) ja aurinko paistoi.

Vaatepuolella kaikki lämmin on ollut viime viikkoina in. Noin muuten tuntuu, että olen esim. töissä kulkenut samassa sinisessä Vero Modan neuletakissa koko tammikuun. Mutta kun se on lämmin, mukava ja mun mielestä varsin kauniskin. Ja ehkä jossain vaiheessa saan siitä kuvankin. :)

Lapsen muisti

Tämän aamun naurut sain tästä kuvasta, jonka bongasin Facebookista. Kuinka tuttua toisinaan meilläkin.

Syötävän hyvää

Pakko kertoa täälläkin, kun vieläkin olen niin fiiliksissä eilisestä välipalaherkustani. Monelle varmasti ihan tuttu juttu, mutta minä kokeilen tällaista komboa ihan ensimmäistä kertaa. Ja tämäkin kokeilu vain siitä syystä, että työkaveri on useamman kerran puhunut hunajasta jogurtin mausteena.

Eli siis eilen piti töiden jälkeen syödä vain pikaisesti jotain, koska oli kiire lähtö Lilin uimakouluun. Meillä ei ollut mitään edellisen päivän jämiä kotona, kun oltiin sovittu jo aiemmin, että Lili menee tarhasta jo puolilta päivin mummolaan ja vaari tekee siellä heille ruuan. Enkä minä halunnutkaan oikeastaan mitään suurta syödä, kun olin uimakoulun ajaksi menossa itse vesijuoksemaan. Päädyin siis maustamattomaan jogurttiin, jonne heitin sekaan pähkinöitä ja sadonkorjuupuurohiutaleita. Tässä vaiheessa silmiin osui Samin edellisenä päivänä ostama hunajapurkki. Niinpä minä sitten pursotin ohuet raidat juoksevaa hunajaa jogurttiannoksen päälle. Tähän vielä kruunuksi jäisiä mustikoita pakastimesta kourallinen. Ja voihan elämä, miten hyvää!!

En ole tainnut aiemmin itse laittaa hunajaa mihinkään muuhun, kuin joskus harvoin teen sekaan sekä tietysti leipoessa tai ruokaa laittaessa johonkin, jos se on reseptissä mainittu. Mutta jatkossa taidan toistekin laittaa pienesti hunajaa jogurttiini. :)

Ota se pois!

Viime perjantaina siis kävin kampaajalla ja hiustyyli uudistui melkoisesti, kun polkkatukka vaihtui ihan lyhyeen malliin. Lilin ensikommentit äidin uudesta tukasta eivät olleet kovin mieltä ylentävät.

Lili: Eiiiii! Äidillä on kauhea tukka! Kauhea tukka!

Sen jälkeen ovi paiskattiin nenäni edestä kiinni. Hetken päästä yritin uudelleen mennä Lilin lähelle.

Lili: Ota se pois! Ota tuo ruma pois! Ota se pois!

Että näin.

No, hetken päästä Lili jo sitten pörrötti itse uutta tukkaani ja ilmeisesti se oli hieman parempi tuon käsittelyn jälkeen. Hyvä tai kaunis tukka ei kuulemma kuitenkaan ollut.

Tänään tarhalla aamusella yksi Lilin ryhmän hoitajista totesi minulle: "Mihin sun tukka on kadonnut?" Lili heti paikalla puolustamassa: "Kuuleppas, ei äiti kalju ole!"