Sadepäivä, vapaapäivä

Tänään satoi kaatamalla, kun aamulla lähdin Lilin kanssa kohti tarhaa. Hetken matkaa ajettuamme Lili aloitti keskustelun.

Lili: Äiti, voidaanko sopia jotain?

Minä: No mitähän se koskisi?

Lili: Voitaisiinko sopia, että sadepäivänä jäädään kotiin. Että aina sateella olisi vapaapäivä. Että vaikka oikeasti olisi tarhapäivä, niin me ei mentäisi. Oltaisiin vaan kotona. Tehtäisiin pesä olohuoneeseen ja katsottaisiin elokuva. 

Jep. Kuulostaisi hyvältä. Mitähän pomo olisi mieltä tällaisesta sopimuksesta?

Päivän mietelause

 

Ei huolet paina, kun kassikin muistuttaa, että niitä ei kannata mukanaan kantaa.

Kiitokset kassista ystävälle. Tämä on ollut paljon käytössä.

Lomalla

Kyllä vaan lomailu on ihanaa! Viime viikko lomailtiin koko perheen voimin Kolilla. Olipa mukana vielä minun äiti ja isäkin. Aurinko paistoi, lunta oli sopivasti ja järven jääkin vielä kesti kävellä. Oltiin porukassa ja omillaan. Lenkkeiltiin, hiihdettiin, laskettiin mäkeä, saunottiin, pelailtiin ja syötiin hyvin. Keho ja mieli rentoutui ja oli hyvä olo. Ja edelleenkin lomakuvia katsellessa hymyilyttää ja tulee hyvä fiilis, vaikka töissä onkin kiirus ja ulkonakaan ei kelit enää ole niin aurinkoiset. Mutta näillä muistoilla jaksaa taas hyvin odotella sitä seuraavaa lomaa. :-)

Arvokkain

Eräs ystäväni jakoi tämän kuvan Facebookissa ja se kolahti kyllä täysillä minuunkin. Juuri tuolta äitiys minusta tuntuu. Mikään ei ole tärkeämpää tai arvokkaampaan, kuin oman lapsen kädet kaulan ympärillä.

Meillä halaillaan paljon. Joka ilta silittelin Liliä sängyssä, kun ollaan menossa nukkumaan. Ja joka ilta Lili nousee sängystä vähintään kahdesti vielä halaamaan minua, vaikka siis olen siinä ihan vieressä. Mikään ei minusta ole ihanampaa, kuin halia oman rakkaan kanssa. Pitää sylissä, silittää. Tästä syystä minä esim. vieläkin usein kannan Lilin sylissäni aamulla sängystä olohuoneeseen heräilemään tai eteiseen pukemaan, vaikka hän onkin jo kovin iso (pian viisivuotias), mutta koska minä edelleen jaksan häntä kantaa, niin minä kannan ja me kumpikin nautitaan aamun sylihetkestä.

Tottakai äitiys on välillä rankkaakin ja joskus hermostuttaa, mutta silti hetkeäkään en vaihtaisi pois ja jokainen pienikin vilkaisu Liliin tai mieleen kesken työpäivän pulpahtava ajatus saa sydämeen lämpimän läikähdyksen. Minun kaikkein arvokkain.

Liikehoito

Kaatusin viime viikolla ja vasemman jalan polvessa sekä sääriluun päällä on ikävät nirhaumat. Lisäksi kummankin jalan reisissä on melkoiset mustelmat. Tämän puitteissa on täytynyt Liliä vähän muistutella varovaisuuteen, kun etenkin nuo vasemman jalan mustelmat ja nirhaumat ovat todella kosketusarat. Äidin "pipit" ovat kyllä Lilistä myös kovin kiinnostavat, niitä pitää päivittäin hänelle näyttää. Saan kyllä pikkuneidiltä paljon hellää hoivaakin.

Parasta oli kuitenkin eilen, kun eilen oltiin illalla saunassa ja Lili katseli taas äidin pipejä ja totesi: "Kyllä ne paranee, sinun pitää vaan vähän jumpata vielä enemmän, niin kyllä ne ohi menee." Ihanaa, liikunta on siis parannuskeino kaikkeen. :-)

Samalla tuli mieleen tuo otsikko "liikehoito". Tuota termiä nimittäin setäni joskus n. 20 vuotta sitten hoki serkulleni. Siinä sitten juostiin pitkin metsiä kipeän jalan kanssa. Ihana, hullu suku.

Väliaikatietoja II

Ja jälleen aika tsekata missä mennään haasteen suhteen. Olin kipeänä viikon verran tammi-helmikuun vaihteessa ja pari päivää uudelleen helmikuussa, joten niistä tuli hieman taukoa urheiluun. Oman haasteen jumppailuun toi myös tyttären sairastelut, jotka osuivat samoille ajankohdille, mutta taudit olivat pienellä paljon rajummat ja pitkäkestoisemmat. Huoh. Onneksi on ihan tukiverkosto, jonka avulla aikaa järjestyi myös muutamille jumppatunneillekin pienen potilaan hoitamisen ohessa.

Ihan hyvällä mallilla olen haasteen suhteen. Nyt siis 20 jumppaa kasassa ja viikkoja 9, eli ihan tavoitetahdissa.