Kreeta, Agii Apostolis

Jospas sitä nyt vihdoin kirjoittelisi pidemmälti minun ja Lilin viime kesäisestä lomareissusta Kreetalle. Edellinen lomareportaasi, kun ei ollut kovin seikkaperäinen, vaikka siihen se kaikkein oleellisin olikin kiteytetty.

Lähdimme siis heinäkuun 2. päivä iltalennolla Finmatkojen lomareissulle Kreetalle. Kohteena Agii Apostolis, joka sijaitsee n. 4 kilometrin päässä pääkaupunki Haniasta. Lento sujui hyvin. Olin tilannut meille ruokailut lennolle ja ruuat olivat kyllä positiivinen yllätys. Ne olivat todella maukkaat. Mukavaa oli myös se, että lapset saivat ruoka-annoksensa ensin. Ehdin siis hyvin auttaa Lilin ruokailun alkuun ennen kuin sain oman annokseni.

Perillä hotellilla olimme vasta hieman puolen yön jälkeen. Lili nukahti viime hetkillä bussiin, mutta havahtui hotellin kohdalla onneksi sen verran, että pääsimme respaan laukkujen kanssa. Ja siitä meidät sujuvasti kaikki ohjattiinkin sitten omiin huoneistoihimme. Ensimmäinen yö perillä oli hikinen, mutta nukuimme silti hyvin. Seuraavana päivänä hain kyllä lisämaksullisen ilmastoinnin ja ilman sitä olisi huoneistossa kyllä ollut turhan tukalat oltavat.

Hotellihuoneemme alhaalla vasemmalla.

Hotellimme Lotus oli siisti huoneistohotelli, jossa ei ollut omaa ravintolaa, kuin pieni allasbaari. Valitsin tämän tarkoituksella, jotta saimme aamuisin heräillä ihan omassa rauhassa ja tehdä aamupalat itse. Valmistin myös suurimman osan lounaista ja päivällisistä itse. Muutaman kerran kyllä haimme ranskalaiset perunat allasbaarista. Ne oli maukkaat ja yhdestä annoksesta riitti kolmelle pieniruokaiselle naiselle/lapselle. Me majoituimme kaksioon, jossa olohuoneessa oli keittonurkkaus, ruokapöytä ja sängyt kahdelle, lisäksi oli makuuhuone (parivuode + vaatekaappi ja kampauspöytä) sekä pieni kylpyhuone. Parvekkeelle kuljettiin makuuhuoneen kautta. Huoneistomme sijaitsi täydellisesti allasalueella ja aivan parvekkeen vieressä oli myös pieni leikkialue. Hotellin läheisyydestä löytyivät myös Lidl sekä paikallinen supermarket, joten kauppakäynnitkin olivat helppoja. Rannalle oli matkaa n. kilometri ja valittavana oli kaksi erilaista, pienehköä hiekkarantaa. Toisen rannan läheisyydestä löytyi myös leikkipuisto, jossa kävimme useana iltana (päivisin liian kuuma paikka, kun ei lainkaan varjoa). Ihan hotellin läheisyydessä oli myös useita ravintoloita, joten ulkona syöminenkin olisi ollut helppoa. Näytti myös olevan melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus, että ravintolasta löytyi leikkialue lapsille. Ja tuo leikkialue käsitti useimmiten pomppulinnan, kiipeilytelineen, liukumäen ja keinut, eli oli melkoisen kokoinenkin jo.

Lilin toiveen mukaisesti lounaaksi keitettyjä perunoita ja nakkeja.

Hotellin vieressä oli myös Funpark, jossa ravintola, minigolf-kenttä, keilahalli,pelihalli sekä lasten leikkimaailma. Tuolla leikkimaailmassa oli ulkoilmassa erilaisia pomppulinnoja sekä kolikolla toimivia laitteita (mm. sähköautot) sekä sisätilassa pallomeri, kiipeilytelineet ja mm. leikkikeittiö. Lastenmaailmassa oli aina kolme työntekijää leikkejä valvomassa. Leikkimaailma oli maksullinen, mutta maksu oli mielestäni hyvin pieni. Useana iltana olimmekin päiväruuan jälkeen Funparkissa, Lili leikki ja minä katselin tai luin kirjaa.

Ensimmäisellä viikolla osallistuimme Finmatkojen retkelle Elafonissiin, jota kutsutaan Kreetan Malediiveiksi. Elafonissin rannat ovat hyvin matalat ja siellä on ikään kuin matalia altaita hiekkarantojen välissä. Paikka oli kyllä hieno, mutta meidän retkipäivänä oli hyvin tuulinen keli ja tuuli riepotteli roskia pitkin rantaa ja tietysti niitä päätyi myös veteen. Tuo roskaisuus ällötti ja kun rannalla vielä oli todella ruuhkaista niin, en voi sanoa retkestä ihan hirmuisesti nauttineeni. Harmi juttu, sillä muiden lomakuvissa ja -kertomuksissa paikka vaikuttaa todella upealta.

Muuten vietimmekin päivät omalla hotellilla ja lähirannoilla. Teimme mitä huvitti, eikä asetettu päiville mitään aikatauluja ennakkoon. Nautittiin toistemme seurasta, uitiin, piirrettiin, pelattiin korttia ja luettiin iltasatukirjaksi valitsemaani Jokilaivan tarinoita uudelleen ja uudelleen.

Toiselle viikolle saatiin seuraksi äitini, Lilin Päivi-mummo. Mummon tulo mahdollisti sen, että pääsin toisella viikolla testaamaan juuri ennen lomaa hankkimani Polarin sykemittarin ja kävin kolme kertaa juoksemassa. Täältä se juoksuinto sitten alkoikin. Minulle selvästi sopi tuo helteessä juokseminen. Muuten jatkettiin lomaa meidän tyylillämme.

Toisen viikon aikana kävimme kertaalleen bussilla pääkaupunki Haniassa. Jos haluaa syödä ulkona tai tehdä ostoksia matkalla, niin suosittelenkin Agii Apostoliksesta matkaamaan bussilla Haniaan. Bussilippu oli edullinen ja busseja meni mielestäni ihan kohtuu hyvin päivän mittaan. Meillä vielä pysäkit olivat mennen tulleen ihan hotellin edustalla.

Paluulento meillä oli illalla. Emme saaneet pitää huonetta kuin puoleen päivään saakka. Matkatavaroille oli kuitenkin allasalueen vieressä oma huone, jossa oleskelutilat sekä suihkut ja wc:t naisille ja miehille. Vietimmekin koko päivän altaalla ja siistyidyimme sitten juuri ennen lähtöä tuolla matkahuoneessa. Viimeinen päivä tuntui kyllä melko pitkältä ja vaikka meillä oli aurinkovarjollinen paikka altaalla, niin kuumuus oli hetkittäin melko tukahduttava. Lili jaksoi kuitenkin hienosti tämän pitkän päivän. Tosin koneeseen päästyämme hän nukahti melkein heti, eikä herännyt edes syömään. Ruuat olivat jälleen maukkaat ja lento sujui leppoisasti.

Ihana tyttöjen lomareissu ja uudesta matkastakin on ollut puhe. Kunhan vaan saadaan Lilin kanssa taas säästöpossut täyteen.

Tämän hetken suosikit

Uusi hiustyyli on tuonut uusia tuulia muutenkin. Kun aiemmin pidin korvakoruja hyvin, hyvin harvakseltaan, niin nyt on lähes päivittäin korvissa kiikkuneet korut. Ystävälle asiasta mainitsinkin: "Nyt kun on lyhyt tukka, niin korviksia on kiva käyttää, kun ne näkyy." Tämän hetken lempparikorvikset ovat Samilta saadut käsintehdyt kierrätyskorut. Korut on valmistettu KyAMK:issa ja itseäni viehättää etenkin niiden materiaali. Sopivat hyvin entiselle puutekniikan opiskelijalle. Tykkään myös mallista, korvikset ovat ihanan sirot ja juuri sopivan kokoiset roikkuvan malliset. Todella nappiin osunut lahja siis.

Ruokapuolella tammikuun suosikiksi on noussut granaattiomena. Aiemmin minulle ihan vieras hedelmä, johon tutustuimme Samin kanssa viime vuonna, mutta vasta nyt vuodenvaihteessa granaattiomena nousi ihan mun ykkösherkuksi. Ehkä syynä osittain on karkkilakko (joka on ehkä ensimmäisinä viikkoina levinnyt vähän laajemmaksi herkkulakoksi), että iltaisin iskee oikein himo hedelmiin, mutta eihän se ollenkaan huono juttu ole. Syön granaattiomenan punaisia siemeniä ihan sellaisenaan tai sitten laitan sekaan pakkasesta mustikoita tai pilkon kaveriksi mangon paloja. Ihan uusi kombo oli myös porkkanaraaste ja granaattiomena. Erittäin hyvää kinkkukiusauksen kaverina.

Iltapalaksi granaattiomenaa ja mangoa.

Liikuntapuolella pisimmän korren vetää edelleen juoksu, hiihto tosin tulee vahvana kakkosena. Molemmissa vaan tällä hetkellä pieniä hankaluuksia. Juoksemiseen oli kelit pitkää turhan kylmät (pakkasta yli -20 astetta) ja hiihtämään ei pääse, kun ladut vielä puuttuu (ei ole tarpeeksi lunta). Ja nyt sitten pakkaset laski, mutta juoksemaan ei vieläkään pääse, kun tiet ihan pääkallo-liukkaat.

Kävelyllä silloin, kun vielä oli pakkasta (-21) ja aurinko paistoi.

Vaatepuolella kaikki lämmin on ollut viime viikkoina in. Noin muuten tuntuu, että olen esim. töissä kulkenut samassa sinisessä Vero Modan neuletakissa koko tammikuun. Mutta kun se on lämmin, mukava ja mun mielestä varsin kauniskin. Ja ehkä jossain vaiheessa saan siitä kuvankin. :)

Lapsen muisti

Tämän aamun naurut sain tästä kuvasta, jonka bongasin Facebookista. Kuinka tuttua toisinaan meilläkin.

Syötävän hyvää

Pakko kertoa täälläkin, kun vieläkin olen niin fiiliksissä eilisestä välipalaherkustani. Monelle varmasti ihan tuttu juttu, mutta minä kokeilen tällaista komboa ihan ensimmäistä kertaa. Ja tämäkin kokeilu vain siitä syystä, että työkaveri on useamman kerran puhunut hunajasta jogurtin mausteena.

Eli siis eilen piti töiden jälkeen syödä vain pikaisesti jotain, koska oli kiire lähtö Lilin uimakouluun. Meillä ei ollut mitään edellisen päivän jämiä kotona, kun oltiin sovittu jo aiemmin, että Lili menee tarhasta jo puolilta päivin mummolaan ja vaari tekee siellä heille ruuan. Enkä minä halunnutkaan oikeastaan mitään suurta syödä, kun olin uimakoulun ajaksi menossa itse vesijuoksemaan. Päädyin siis maustamattomaan jogurttiin, jonne heitin sekaan pähkinöitä ja sadonkorjuupuurohiutaleita. Tässä vaiheessa silmiin osui Samin edellisenä päivänä ostama hunajapurkki. Niinpä minä sitten pursotin ohuet raidat juoksevaa hunajaa jogurttiannoksen päälle. Tähän vielä kruunuksi jäisiä mustikoita pakastimesta kourallinen. Ja voihan elämä, miten hyvää!!

En ole tainnut aiemmin itse laittaa hunajaa mihinkään muuhun, kuin joskus harvoin teen sekaan sekä tietysti leipoessa tai ruokaa laittaessa johonkin, jos se on reseptissä mainittu. Mutta jatkossa taidan toistekin laittaa pienesti hunajaa jogurttiini. :)

Ota se pois!

Viime perjantaina siis kävin kampaajalla ja hiustyyli uudistui melkoisesti, kun polkkatukka vaihtui ihan lyhyeen malliin. Lilin ensikommentit äidin uudesta tukasta eivät olleet kovin mieltä ylentävät.

Lili: Eiiiii! Äidillä on kauhea tukka! Kauhea tukka!

Sen jälkeen ovi paiskattiin nenäni edestä kiinni. Hetken päästä yritin uudelleen mennä Lilin lähelle.

Lili: Ota se pois! Ota tuo ruma pois! Ota se pois!

Että näin.

No, hetken päästä Lili jo sitten pörrötti itse uutta tukkaani ja ilmeisesti se oli hieman parempi tuon käsittelyn jälkeen. Hyvä tai kaunis tukka ei kuulemma kuitenkaan ollut.

Tänään tarhalla aamusella yksi Lilin ryhmän hoitajista totesi minulle: "Mihin sun tukka on kadonnut?" Lili heti paikalla puolustamassa: "Kuuleppas, ei äiti kalju ole!"

Uusi tukka

Ai, että millainenko siitä tuli? Repäisinkö jotain radikaalimpaa muutosta vai mentiinkö linjalla "jos vähän vaan niistä latvoista". Noh, kuva kertokoon.

Lavis

Alkuviikosta äiti kyseli mukaan jumppaan perjantaina. Lupauduin lähtemään. Tunti oli Tempo ry:n Lavis eli lavatanssijumppa. Ei nyt ehkä se tunti, jolle yksin tulisi lähdettyä, mutta äidin seurassa "joo, miksipäs ei".

Etukäteen tiesin tunnista tasan tarkkaan sen, mitä Tempon sivuilla tuntiselostuksessa kerrottiin:

• Uusi hauska, helppo ja hikinen liikuntamuoto, joka perustuu lavatanssiaskeleiden ja jumpan välimuotoon. LAVISta tanssitaan yksin, joten ei ole vaaraa että kukaan talloo varpaille. Tunnilla tanssitaan tuttuja lavatanssilajeja kuten humppa, jenkka, rock/jive, cha cha ja samba. Tunnilla jopa opit eri lavatanssiaskeleiden perusteita kuntoilun ohella. Kuten lavatansseissa, LAVIKSESSA tanssitaan kaksi samaa tanssilajia peräkkäin ja tunnilla soi perinteinen suomalainen lavatanssimusiikki. Lavatanssi on niin mukavaa, että et edes huomaa kuntoilevasi, silti lähdet tunnilta hikisenä.

En asettanut tunnin suhteen mitään ennakko-odotuksia. Kaivoin kaapin kätköistä esiin jumppavarusteet, jotka olivat siellä saaneet rauhassa nököttää viime vuoden keväästä asti. Vetäisin tukkaan Lilin bling-bling -hiuspannan (koska kyseessä tanssitunti, niin pitähän sitä vähän laittautua) ja hyppäsin äidin kyytiin.

Muut tunnilla olijat olivat käyneet siellä jo pidempään. Nyt tosin joulutauon jälkeen ensimmäinen tunti. Meidät otettiin hyvin vastaan ja tunnilla oli mukava tunnelma. Kerrottiin ohjaajalle jumppalippujen tarkastuksen yhteydessä, että ollaan tunnilla ensikertalaisia ja ohjaaja huomioi mielestäni tämän hyvin. Aina ennen uuden tanssin alkua käytiin aina askelkuviot selkeästi läpi ja heti tunnin alussa ohjaaja vielä painotti, että ei ole niin tärkeää jos ei askeleet mene aina ihan kohdalleen, tärkeintä on, että liikkuu ja viihtyy. Tansseina oli tällä kertaa mm. jenkka, polkka, samba, valssi ja tango. Askelkuviot olivat hyvin yksinkertaiset ja mekin, hyvin vähän tanssillisia tunteja sen enempää kuin lavatanssejakaan harrastaneet, pysyimme kuvioissa mukana. Kovin rankalta tunti ei tuntunut, mutta tuli kyllä hiki ja hyvä mieli. Mennään varmasti uudelleenkin.

Kenelle suosittelisin tuntia? Kaikille, jotka pitävät lavatanssimusiikista ja tykkäävät tanssia. Tunnin verran kivaa kuntoilua. Ei vatsalihasliikkeitä tms. perinteisiä jumppaliikkeitä, joten sopii hyvin myös sellaisia vierastavalle. Ja kun tosiaan askeleet ja kuviot ovat todella helppoja, niin senkään puolesta ei tarvitse jännittää. 

Hiusjuttuja

Sain joululahjaksi kampaamolahjakortin. Nyt on aika varattu ensi viikon perjantaille. Ja siis melkein viikko aikaa pohtia, mitä tuolle tukalle oikein tehtäisiin. Eli viikko aikaa stressata ja saattaa lähipiiri hulluuden partaalle pohdinnoillani. Ajattelin aloittaa pohdinnat tsekkaamalla millaiset hiukset minulla oli viime vuonna.

Alkuvuodesta tukka oli vielä pitkä ja matkalla satamaan (Tukholman risteilylle Ladyjen* kanssa) kävin ex-tempore leikkaamassa otsatukan. Värisävy lähellä hiusteni luonnollista sävyä. Kesäkuun alussa leikkasin hiukset polkkamittaan ja värisävy taittui enemmän kupariin. Väri vaaleni myös kaiken kaikkiaan aika paljon kesäloman aikana. Ja pituus tietysti kasvoi niin, että kesän lopussa hiukset meni jo juuri ja juuri kiinni. Kunnes sitten syyskuussa leikattiin taas siisti lyhyt polkka. Tästä tukasta kyllä tykkäsin erityisen paljon.

Syksyllä teki mieli jostain syystä leikata hiukset ihan lyhyiksi ja inspiraationa oli mm. tuo alla oleva Ginnifer Goodwinin tukka. Rohkeus kuitenkin loppui ennen kampaajan tuoliin istumista ja pituutta vain hieman lyhennettiin edestä ja takaa reilummin. Sävynä edelleen kupariin taittuva ruskea.

Kuva Googlen kuvahausta.

Nyt kuitenkin edelleen tuo lyhyt tukka jostain syystä pyörii koko ajan mielessä, mutta tykkäisinkö siitä sitten kuitenkaan? Ongelmanahan minulla on se, että yleensä en koskaan ole hiuksiini tyytyväinen. Otsatukkaan kyllästyn yleensä parissa päivässä, samoin yleensä kyllästyn melko pikaisesti lyhyisiin hiuksiin ja sitten ryhdyn niitä kasvattamaan. Hiusten taas ollessa pitkät, en jaksa niitä laittaa juuri koskaan, joten ne ovat pääsääntöisesti ponnarilla, joka sekin ärsyttää itseäni.

Vuosien varrella on tullut kyllä kokeiltua jos jonkinlaista mallia. Harmikseni meidän ulkoinen kovalevy sanoutui irti toimestaan jokin aikaa sitten ja sinne katosivat samalla kuvat usean vuoden ajalta. En siis etsinnöistä huolimatta löytänyt muita vanhoja hiusmalleja, kuin tämän facebookin vanhan profiilikuvan. Tuo pinkki festaritukka oli kyllä aika huikea. :-)

Kuva elokuulta 2009 kavereiden festaritupareista.

Olen pyörinyt viime illat Pinterestissä. Siellä on nyt aika monta inspiraatiokuvaa. Saa nähdä, mihin lopulta ensi perjantain kampaajan tuolissa päädyn. Laura; Valmistaudu, ongelma-asiakas tulossa. ;-)



*Ladyt = Opiskeluvuosista yhtä pitänyt neljän naisen ystäväporukka. Nimi saattaa viitata myös jollain tapaa erääseen Helsinkiläiseen yökerhoon. :)

Pakkasraja

Jes! Vihdoinkin taas alle -15 astetta pakkasta (meidän kotimittari näytti -14,9) ja pääsi juoksemaan. Tämän viikon ajan nimittäin muuten ollut kokoajan pakkasta yli -20 astetta.

Työkaveri kysyi alkuviikosta mikä on minun pakkasrajani juoksulenkille. Mumisin vastaukseksi, että 10-15 astetta. Jäin kuitenkin pohtimaan asiaa. En nimittäin ole asettanut mitään pakkasrajaa tai sen kummemmin koskaan aiemmin asiaa pohtinut. Ensinnäkin lenkkeily, kuten kaikki muukin ulkoilu, on mielestäni aina pitkälti kiinni olosuhteisiin soveltuvista varusteista. Kun on asianmukaisesti pukeutunut, niin kylmälläkin tai sadesäällä on varsin kiva lenkkeillä. Toinen seikka, joka etenkin näin talvella vaikuttaa, on tuuli. Jos on tuuleton keli, niin kovemmallakin pakkasella tarkenee, mutta tuulisella säällä taas pienikin pakkanen voi tuntua liian purevalta.

Tänään kävin haistelemassa ilmaa ensin koirien kanssa kävellen ja tuumasin, että siellä on varsin hyvä lenkkisää. Siispä kotona pikainen vaatteiden vaihto ja lenkkarit jalkaan. Ja hyvältähän se hölkkäily taas tuntui. Kun piti vielä ohutta putkihuivia rankimmissa ylämäissä suun ja nenän edessä, niin kylmä ilma ei käynyt liiaksi keuhkoihinkaan. Ongelmana minulla pakkasella on lähinnä se, että takapuoli ja alaselkä "jäätyvät". Tällä kertaa testasin synttärilahjaksi saamaani villaista putkihuivia, jonka vetäisin takin ja juoksuliivin väliin ikään kuin tuubitopiksi. Toimi hyvin! Täytyy tosin käydä tähän tarkoitukseen ostamassa joku toinen huivi, tuo nykyinen on liian ihana käytettäväksi tällaiseen tarkoitukseen. Olen siis aiemmin käyttänyt tuota harmaata huivia kaupungilla talvitakin kanssa kaulalla ja silloin tällöin toimistolla ponchon tapaan harteille vedettynä.

Pohdintojen jälkeen, ehkä jatkossa pidän juoksemisen suhteen pakkasrajana tuota n. -15 astetta, fiiliksen ja olotilan mukaan. :-)

Näillä varusteilla pärjäsi tänään hyvin (pieni karvainen linssiludekin tahtoi mukaan kuviin).

Uuden vuoden lupaukset 2016

En muista tehneeni varsinaisia uuden vuoden lupauksia pitkään aikaan, mutta tällä kertaa jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta päätin, että nyt teen jonkinlaisen lupauksen. Ja niinpä sitten vuoden vaihtuessa lupasin itselleni seuraavaa:

1. Karkkilakko 1.1.-23.12.2016
2. Keskimäärin 2 urheilusuoritusta per viikko, viikot 1-52/2016

Karkkilakko pitää sisällään myös suklaan, ei kuitenkaan itsetehtyä raakasuklaata, koska sehän lasketaan superfoodiksi ja mun kohdalla positiivista mielialaa ylläpitäväksi lääkitykseksi. ;)

Urheilusuoritukseksi lasketaan mikä tahansa yli puolituntia kestävä liikunta, jossa tulee hiki (juoksu, pyöräily, jumppa, palloilulajit, uinti).

Lisäksi tavoitteena vuonna 2016 on juosta puolimaraton alle kahden tunnin, kokeilla edes kerran vuoden aikana miten Cooperin testi sujuu sekä vähentää kotiin varastoidun tavaran määrää reilusti. 

Saas nähdä kuinka käy.

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Pieni katsaus menneeseen vuoteen lienee näin tammikuun ja uuden vuoden alkaessa paikallaan. Viime vuonna tavoitteena oli tehdä 100 jumppaa. Tavoite alkoi hienosti, mutta sitten koitti pitkällinen flunssajakso ja sen jälkeen heinäkuussa hankittu polarin aktiivisuusranneke saikin minut innostumaan vanhasta tutustu liikuntamuodosta; juoksemisesta. Ja kun loppu vuoden ajan mieli veti juoksulenkille jumpan sijaan, niin tuo 100 jumppaa -tavoite ei toteutunut. Tuon haasteen osalta siis vuosi ei mennyt kovin mallikkaasti.

Mitä juoksemiseen taas tulee, niin sen osalta vuosi sujui varsinkin mallikkaasti. Juokseminen tuntui hyvältä ensimmäisistä lenkeistä alkaen. Lisäpontta lenkkeilyyn toi myös Polarin mittarin mukanaan tuomat erilaiset tiedot lenkistä (syke, km-vauhti, lenkkireitti ja sen pituus, yms.), jotka sai helposti myös tietokoneelle. Ja tulipahan se elämäni ensimmäinen puolimaratonkin juostua lokakuussa Haminassa, eikä aikakaan ollut hassumpi; vain viisi sekuntia yli kaksi tuntia.

Maalissa odotti palkinnot: lämpimät halaukset kannustujoukoilta, kuohari ja mitali. Huikea reissu.

Polarin ranneke toi mukanaa myös lisääntyneen arkiaktiivisuuden. Ensin tuo aktiivisuus liittyi työkavereiden kanssa pidettyyn kisaan, jossa jäin niukasti kakkoseksi, mutta kisan jälkeen arkiaktiivisuus jatkui. Jotain siis tapahtui jossain tuolla mielen perukoilla ja ihan huomaamatta uudet tavat tulivat ja jäivät arkeen. Esim. jos minulle olisi vuonna 2014 ehdotettu, että menisin pyörällä töihin ja vielä veisin Lilin siinä matkalla tarhaan, olisin varmaan nauranut ehdottajalle räkäisesti päin naamaa, mutta vuonna 2015 kesäloman jälkeen poljin aika montakin kertaa töihin tai töistä kotiin ja vieläpä sen päiväkodin kautta. Eli arkiaktiivisuuden suhteenkin vuosi 2015 oli varsin onnistunut.

Loppuvuodesta iski taas pitkä flunssajakso, jonka myötä liikunnat jäi minimiin, mutta kokoajan mielessä oli palo lenkkipolulle. Ja sinne tämän vuoden alussa vihdoin taas pääsinkin. Tälle vuodelle onkin liikunnallisena tavoitteena koko vuoden keskiarvoksi 2 urheilusuoristusta per viikko. Sen pitäisi olla ihan inhimillinen tavoite, vaikka välillä olisi sairaanakin. Ja toinen tavoite on tietty juosta se puolikas alle kahteen tuntiin.

Kaiken kaikkiaan liikunnallinen vuosi 2015 meni omasta mielestäni ihan hyvin, vaikka tosiaan tuo alkuperäinen jumppatavoite ei täyttynytkään. Myös muilta osin sanoisin mennään vuoden olleen hyvä, joskin yhtenä miinusmerkkisenä juttuna blogin liian harva päivitystahti. Vuoden kohokohtia olivat hiihtoloma Kolilla, kesälomareissu Lilin kanssa, puolimaraton, tyttöjen risteily elokuussa, Pasin ja Danielan häät sekä jouluaaton uutinen (minusta tulee täti vuonna 2016 !!!), mutta mukaan mahtui niin monta muutakin huikeaa hetkeä ja sitä hyvää perusarkea.

Mutta nyt uusi vuosi, uudet kujeet (tai sitten ne vanhat hyväksi havaitut).