Sairastupa

Viime aikoina meillä on kotona ollut sairastupa pystyssä vähän turhan usein ja sitä myöten on ollut hiljaiseloa niin täällä blogissa kuin osittain myös jumpparintamalla. Haaste kuitenkin ihan hyvällä mallilla ja yhteenveto tämän hetken tilanteesta tulossa viimeistään kuun vaihteessa.

Pieni punaposkinen potilas

Vaaleanpunaiset pilvet

Tällä viikolla on ollut muutamana päivänä kovinkin keväiset kelit. Aurinko on ihanasti luonut valoa päiviin ja aamuisin sekä iltaisin värjännyt taivaan upeisiin punaisiin ja keltaisiin sävyihin. Ensimmäisenä tällaisena aamuna, kun pilvet olivat kauniin vaaleanpunaisia, ihailimme niitä Lilin kanssa tarhamatkalla. Tarhan pihalla Lili tosin totesi: "Äiti, eihän vaaleanpunaisia pilviä oikeasti ole olemassa." En muista enää, miten keskustelu jatkui, mutta tuon jälkeenkin on samaan aiheeseen palattu useaan otteeseen. Selityksiä on kaivattu etenkin sille, miksi ne pilvet ovat vaaleanpunaisia ja mihin värit sitten myöhemmin katoaa.

Kovasti Liliä kaikenkaikkiaan kiinnostaa ympäröivä maailma. Harmi vaan, että äidiltä ei vastausta jokaiseen kysymykseen löydy. Melko usein turvaudunkin lauseeseeen: "Sinun täytyy kysyä tuota enolta." Enolla kun tuntuu löytyvän jos jonkinlaisesta asiasta tietoa muistin syövereistä ja myös sitä taitoa niitä asioita pienelle neidille selittää. Ei varmaan olisi haitaksi äidinkään niitä selityksiä kuunnella.

Saa nähdä kuinka pitkä lista kysymyksiä Lilillä enolle on, kun seuraavan kerran nähdään. :-)

Taivas iltasävyissä keskiviikkona 11.2.2015

Säästetään

Lilillä on kotona säästöpossu. Possuun kerätään kolikoita välillä hyvinkin tohkeissaan, välillä possu on pitkäänkin ilman ruokaa. Aiemmin ei vielä ole sen tarkemmin puhuttu siitä, miksi possuun kerätään rahoja. Lähinnä Lilistä on vaan ollut kiva pudotella kolikoita possuun. Pari päivää sitten kuitenkin käytiin seuraava keskustelu säästämisestä.

Lili: Äiti, minä löysin rahan! (Esittelee viiden sentin kolikkoa.)
Minä: Hienoa. Sinähän voit laittaa sen säästöön sinun possuusi.
L: Joo! Minä laitan sen possuun.
L: Äiti, mitä tarkoittaa säästää?
M: No sitä, että ei heti tuhlaa rahoja. Ja sitten joskus kun on säästänyt tarpeeksi, voi rahoilla vaikka lähteä hotellimatkalle. (Lilillä on kova hinku päästä hotellilomalle.)
L: Joo! Minä säästän possuun ja sitten mennään hotelliin.
M: No näin tehdään.

Minä lähden laittamaan pyykkejä kuivumaan. Hetken päästä Lili on possun kanssa minun vieressä.

L: Voidaanko me nyt ottaa possusta rahat ja mennä sinne hotelliin?
M: Voi kulta, kun ei siellä vielä ole tarpeeksi rahaa. Ensin pitää vähän enemmän säästää.
L: Mutta jos me vaan maksetaan sinne hotelliin vähän vähemmän.

Taidankin ensi kerralla laittaa Lilin tinkimään kaupantekotilanteessa.

Mummon kanssa kävelyllä

Kyllä ne lapset vaan on ihmeellisiä ajatuksineen. Tämä teksti on ollut täällä luonnoksissa varmaan jo lähemmäs vuoden. On vaan jäänyt silloin kesken ja sitten en olekaan muistanut asiaan palata. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tapahtuipa eräänä päivänä, että Lili oli mummon kanssa kävelyllä. Kesken matkan pieni kulkija alkoi ilmeisesti väsyä.

Lili: Mummo, voisitko ottaa syliin ja kantaa minut?
Mummo: Ei, kun ei mummo jaksa kantaa sinua kulta. Olet jo niin iso tyttö.

Hetken matka jatkui hiljaisuudessa.

Lili: Mummo. Leikitäänkö sellaista, että sinä olet vaari ja minä olen Lili?
Mummo: No leikitään vaan.
Lili: Vaari, voitko ottaa minut syliin ja kantaa? Kun sinä aina jaksat.

:D

Ilmalento

Lensin tänä aamuna komean ilmalennon meidän ulkoportaissa. Toisessa kädessä laukku, jossa mm puhelin ja iPad, toisessa kädessä työkaverin meille unohtama jakku sekä lainassa ollut Flexi-Bar. Ja siitä sitten jalat alta ja pyllylleen rappusille. Se että käsissä oli tavaraa esti sen perusvirheen, että olisi ottanut käsillä vastaan ja pahimmassa tapauksessa saanut murtuman käteen. Flexi-Bar:illa sain vähän tukeakin, en ehkä tömähtänyt ihan niin pahasti kuin olisi käynyt ilman sitä.

Yllättävää kyllä kaatuessa ei myöskään pahasti sattunut. Mutta jonkin verran kaatumisen jälkeen se alkoi. Ensin pieni päänsärky. Seuraavaksi alkoi kolottaa selkää. Ja nyt neljä tuntia kaatumisen jälkeen särkyä tuntuu jo muutamassa muussakin kohdassa. Ilmeisesti aikamoinen tälli siis loppujen lopuksi.

Tänään ostoslistalla Juho-Jääntuho sekä ehkäpä myös nastat kenkänpohjiin.

Äiti on nolo

Lili oli viikonloppuna kaverinsa synttäridiskossa.

Minä: Oliko kivat juhlat?
Lili: Joo. Siellä oli iso diskopallo. Ja jalkapallokakku.
M: Oho, sehän kiva. Oliko hyvää kakkua.
L: En minä syönyt sitä. Söin popkornia.
M: Jaahas. No oliko siellä hyvää musiikkia? Tuttuja biisejä?
L: Ei siellä ollut rokkia.
M: No tanssitko kuitenkin?
L: Joo.
Isä: Soitettiinko siellä Naurava kulkuri?
L: Mikä se on?
M: No se äidin suosikkibiisi? Se Elan laulama?
L: Mikä on ela?
M: No se biisi, se. Nauraen kuljen, kuin kuningas mä oisin...
L: JOO! Kyllä se siellä tuli. Se on hauska, kun siinä nauretaan.
M: Oi, jos äiti olisi ollut siellä, niin äiti olisi tanssinut näin. *kädet kohti kattoa ja epämääräistä keikutusta*

Lili tuijottaa minua epäilevä ilme kasvoillaan ja toteaa: Äiti, jos sä tanssit noin, niin mä en ota sua koskaan mukaan diskoon.

Jep. Täytyy ehkä vielä vähän hioa noita tanssikuvioita. ;-)