Suosikkijumppa

Kun keräsin tuon listan jumppahaasteen tämän hetkisestä tilanteesta, niin aika selvästi oli nähtävissä, mikä tunti on noussut toistaiseksi ylitse muiden - Grit Strength. Toki haastetta on takana vasta sen verran vähän, että vielä ehtii listaan tulla paljon vaihtelua (ehkä), mutta toistaksi Grit on ollut ihan ehdoton ykkönen. Mikä ihme se sellainen Grit sitten on? Ja miksi mä siitä tykkään?

Kuntokeskus Ykkösen -sivuilta poimittu tuntikuvaus: 

Les Mills Grit

30 minute high intensity interval training

Les Mills Grit on korkeasykkeinen intervalliharjoitus, jossa saat nopeasti huomattavia tuloksia. Se tehostaa rasvanpolttoa ja stimuloi hormonitoimintaa, mikä yleistä terveyttä ja hyvinvointia. 30 minuutin Les Mills Grit -sarjat saavat sinut antamaan kaikkesi ja jopa ylittämään jaksamisesi rajat.

Lämmittelyosuus nostaa sykettä nopeasti ja aktivoi lihashermojärjestelmää harjoitusta varten. Lämmittelyn jälkeen alkaa kuntopiirin tyyppinen osuus. Tehokkaita intervalleja, joissa välillä treenataan 110% tehoilla ja välillä palaudutaan. Harjoitus päättyy tehokkaaseen keskivartalo-osuuteen.

Käytännössä tunnilla on tähän saakka ollut joka kerta sama ohjelma. Ensin lämmitelllän lyhyesti ja sen jälkeen lähdetään tekemään erilaisia 1-2 minuutin mittaisi haasteita. Haasteiden välissä lyhyt palautus. Jokainen tekee haasteet omalla tasollaan ns. itseään vastaan kamppaillen.  Tarkoitus on antaa haasteissa kaikkensa. Eilisen tunnin alussa sovittiin, että kotiin saa lähteä vain kontaten. :-)

Esimerkki haasteesta: Aikaa 2 minuuttia. Tavoitteena niin monta kierrosta kuin mahdollista. Yksi kierros pitää sisällään kolme liikettä (5 x rinnalta työntö, 10 x askelkyykky taakse, 15 x punnerrus). Ja sitten mennään kovaa vauhtia. 

Miksikö tykkään? No tunti vaan on just minun makuuni. Ei mitään ihmeellisiä askelsarjoja, vaan selkeitä liikkeitä. Tykkään, että käytetään painoja, koska vaikka toiveissa itsellä on vähän laihtuakin, niin lihaksia saa olla, niistä en halua luopua. Tykkään kovasta temmosta ja ns. kunnon rääkistä. Vaikka tunnilla tulee aina sellainen olo, että oon ihan loppu, en jaksa enää yhtään, niin ohjaajan kannustaessa jaksan kuitenkin vetää loppuun saakka. Tunnilta lähtiessä olo on huikea ja jo nyt huomaan, että oon kehittynyt ainakin punnerruksissa. Sitä paitsi pituus on just sopiva, jumppaan ei mene kuin tunti matkoineen. Aikaa jää siis hyvin kaikkeen muuhunkin.

Väliaikatietoja

Toki näitä tietoja on jo muun tekstin seassa ollutkin, mutta pakko itselle kerätä yhteen listaan koontia, että missä mennään 100 jumppaa -haasteen osalta.

Spinning-tunnit ovat listalla sulkeissa, koska en ole vielä ihan päättänyt voiko niitä alkuperäisen haasteasetannan mukaan laskea.  Toisaalta ovathan nekin ryhmäliikuntatunteja. Tämä aihe onkin aiheuttanut keskustelua blogin ulkopuolella, joten pidetään nekin tunnit nyt muistissa. Oman mielipiteen saa kommenttiboksissa ilmaista. Spinning-tunnit mukana haasteessa vai ei?

100 jumppaa vuodessa toteutus:
21.1. Les Mills Grit Strength, Kuntokeskus Ykkönen
(20.1. Spinning, Kuntokeskus Ykkönen )
18.1. Les Mills Grit Strength, Kuntokeskus Ykkönen
(13.1. Spinning, Kuntokeskus Ykkönen)
12.1. Stepstart + lihaskunto, Kuntokeskus Ykkönen
11.1. Les Mills Grit Strength, Kuntokeskus Ykkönen
8.1. Les Mills Grit Strength, Kuntokeskus Ykkönen
5.1. Les Mills Bodypump, Kuntokeskus Ykkönen
4.1. Les Mills Grit Strength, Kuntokeskus Ykkönen

Vaudikas päivä

Tämä viikko on alkanut samoissa teemoissa, kuin viime viikkokin eli urheilua ja kulttuuria. Tai lähinnä mä mahdutin tällä kertaa urheilun ja kulttuurin yhteen päivään. :-)

Tavalliseen arkiseen tiistaipäivään saa nimittäin mahtumaan kaikenlaista ohjelmaa, kun pistää oikein hösseliksi. Ensin tietysti normi työjutut. Töiden jälkeen suuntasin taas ystävän kanssa spinningiin. Jälleen oli aivan loistava tunti. Hyvä mieli ja paikka varattuna jo ensi viikon tunnillekin. Spinningistä suoraa kyytiä kotiin ja suihkuun. Suihkun jälkeen pikainen pirtelöpäivällinen ja sitten laittautumaan. Puoli tuntia myöhemmin hyppäsin jo äidin kyytiin ja suuntasimme teatteriin. Kouvolan teatterissa oli vierailevana näytöksenä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni . Esitys oli aivan loistava! Kyyneleet valuivat, nauroin ja ehkä vähän itkinkin. Esityksen jälkeen kotiin. Pientä iltapalaa ja sitten Lilin ja Samin väliin nukkumaan. Hymyilin varmaan unissani koko yön.

Urheilua ja kulttuuria, arkea ja juhlaa

Tämä viikko on otsikon mukaisesti sisältänyt urheilua (100 jumppaa haaste hyvässä vauhdissa, aamulenkit 3, 4 ja 5) sekä kulttuuria (melko epäonnistunut teatterikäynti). 

Alkuviikko meni arjen perusaskareissa ja töissä. Kylmyys ei ulkolämpötilan noustessa töissä kuitenkaan helpottanut. Veto teki olon epämiellyttäväksi, mutta ainakin aktiivisuusrannekkeeseen tuli askeleita tasaiseen tahtiin, kun pitkin päivää piti nousta työpisteeltä liikkumaan ja lämmittelemään. Huoltoyhtiö tutkii tilannetta, joten toiveissa on, että veto pian helpottaa.

Viikonloppu olikin sitten sitä juhlaa. Juhlaa on tietysti jokainen viikonloppu, kun saa nauttia vapaapäivistä, mutta nyt viikonloppuun sisältyi tuplasynttärit. Niitä juhlittiin anoppilassa (synttärisankareina anoppi ja mieheni veli). Juhlia vietettiin ihan perheen kesken nauttimalla hyvästä ruuasta ja parhaasta seurasta. Kivaa oli. Syötyjä herkkuja sulateltiin lautapelien parissa ja pienimmät juhlijat kävivät myös mummon kylpyammeessa. Perjantai-iltana ehdin testata myös annoppilan uutta soutulaitetta. 

Viikon aikana 100 jumppaa -haaste eteni mukavasti, kun maanantaina kävin äidin kanssa step+lihaskunto -tunnilla ja sunnuntaina jo perinteeksi muodostuneella Les Mills Grit -tunnilla. Gritin jälkeen testattiin myös rullaus. Se oli mulle ihan uusi tuttavuus. Mukava kokeilu, mutta ei siitä nyt mitään suurta suosikkia tullut. Aamulenkeillekin ennätin torstaina, lauantaina sekä sunnuntaina. Lauantaina lenkkeiltiin Samin kanssa ihan kahdestaan, kun koirat jäivät perjantain Kuusaan mummolaan. Sunnuntaina sainkin sitten taas karvaista lenkkiseuraa, nimittäin miehen veljen koiran Rambon. Tiistaina kävin pitkästä aikaa myös spinningissä. Mä kävin viime kevätkauden aika tarkasti joka viikko spinningissä. Sitten suosikkivetäjä jäi mammalomalle, eikä kukaan muu sytyttänyt lainkaan. Nyt uusi sali ja uusi vetäjä ja jälleen tuntui niin hyvältä!! Musiikitkin olivat niin makuuni, että jos en olisi ollut niin puhki, olisin varmaan laulanut mukana.

Keskiviikkona käytiin Samin kanssa teatterissa. En muista, että olisin koskaan lähtenyt kesken esityksen pois, mutta tällä kertaa puoliajalla puettiin takit päälle ja lähdettiin kotiin. Eikä kuulemma jääty mistään paitsi kertoivat torstaina työkaverit, jotka olivat esityksen loppuun asti katsoneet. Ei vaan osunnut eikä uponnut esitys tällä kertaa meihin kumpaankaan. Pari hyvää hahmoa mukaan tosin mahtui ja jos kuulet minun sanovan "Tekisi mieli sulkea silmät ja muuttaa itseeni", käy katsomassa Kouvolan teatterin Remonttijengi tai kysy minulta kasvotusten mistä on kyse, niin selitän. 

Energisenä kohti uutta viikkoa!

Hanskat kädessä hommissa

Sunnuntaisen aamulenkin jälkeen sää on pysynyt reiluissa pakkaslukemissa ja tuulikin tuivertaa. Myös sisätiloissa on kylmä. Ainakin meidän toimistolla. Kaiken kaikkiaan toimistolla on viileää, mutta paikka paikoin siellä höheltää kylmää ilmaa katon suunnalta sellaisella voimalla, että hiukset heiluu kuin tuulikoneen äärellä. Pari päivää olenkin istunut koneen äärellä sormikkaat kädessä. Joten kellon lyödessä neljä, tulee kirjaimellisesti laitettua hanskat naulaan, kun lähtee töistä.

Mutta koska oma asenne elämään on, että mennään mieluumin posiitivisen kautta, niin tokihan mä olen jotain positiivisiakin puolia tästä kylmyydestä löytänyt. Tulee ainakin liikuttua päivän aikana ja harrastettua taukojumppaa, kun sillä tavoin saa vähän lämmiteltyä. :-)

 Mutta kyllä mä silti soisin, että sisällä olisin sen verran lämmin, ettei hanskoihin tarvitsisi turvautua.

Kylmästä huolimatta jaksaa hymyillä, kun on hyvät varusteet.

P.S. Ja tulipa eilenkin yksi jumppa lisää 100 jumppaa -listalle, kun kävin töiden jälkeen lämmittelemässä äidin kanssa Step+lihaskunto -tunnilla. Ja tänään ystävän kanssa sitten spinningiin.

Aamulenkki vol 2

Jos eilen kävin päänsisäistä keskustelua itseni kanssani aamulenkille lähdöstä, niin tänään heti silmät avattuani oli selvää, että seuraavaksi "ylös, ulos ja lenkille". Tosin tänään ei keli hellinyt samalla tavalla kuin eilen. Yöllä oli satanut lunta. Ja edelleen satoi tai sitten se vaan kovan tuulen takia tuntui siltä. Pakkasta oli melkein kahdeksan astetta. Naama oli jäässä ensimmäisten satojen metrien jälkeen, kun tarvottiin koirien kanssa auraamattomalla tiellä vastatuuleen. Ei tuntunut askel yhtään niin kepeältä kuin eilen. Selvää on, että jos eilen olisi ollut tällainen keli, niin 1) mä en olisi kirjoittanut siitä tänne, 2) se lenkki olisi loppunut hyvin lyhyeen, 3) mä en olisi lähtenyt ulos tänään.

Mutta. Tuuli hellitti, kun päästiin suojaisampaan kohtaa. Metsäosuudella tuulta ei enää tuntunut lainkaan ja jos olisi tuntunut, niin sekään ei olisi varmasti haitannut, koska me oltais menty myötätuulessa. Kotiin päästyämme oli taas huippufiilis. Samanlainen kuin eilenkin. Vaikka tänään ei kyllä ollut kahvia odottamassa. Täällä kaikki muut nukkuu edelleen.

Aamulenkki

Heräsin tänään klo 6:25. Olin ihan pirteä, mutta kun katsoin kelloa mietin, että käyn takaisin nukkumaan, kun kellokin on vasta noin vähän ja on kuitenkin lauantai, vapaapäivä ja koko muu perhe nukkuu vielä. Samassa kuitenkin päätin, että hitto vieköön, en varmasti käy enää nukkumaan, minähän olen ihan pirteä jo. Niinpä nousin ylös. Vähän aikaa pyörin olohuoneessa, enkä tiennyt, mitä olisin tehnyt. Onneksi koirat kipittivät seuraksi ja olivat sen verran nälkäisiä, että annoin niille ruuan. Samalla mietin, että voisin lähteä viemään tytöt heti aamulenkille. Samaan aikaan mielessä kuitenkin pyöri: "Aamulenkille, oletko ihan hullu. Ennen aamupalaa ulos. Samihan meillä käy aina aamuisin koirien kanssa ulkona. No mutta kun muut nukkuu vielä, jos kuitenkin menisin. Toisaalta aamukahvin  voisi kuitenkin keittää ensin ja..."

Lopputulos: mä menin tyttöjen kanssa lenkille. Ja se oli mielettömän kivaa. Oli hyvä fiilis kävellä hämärässä, lumisessa metsässä, kun pakkastakin oli vain kaksi astetta. Ja kotona oli ihana kahvin tuoksu, kun tulin takaisin.

Tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä päivä.

100 jumppaa vuodessa

Loppiaisena puuhailtiin koko perhe kotona, kun Lili sanoi: "Äiti, sun pitäisi tehdä sata jumppaa." Siitä lähti sitten minulle haaste tähän vuoteen. Tämän vuoden aikana tavoitteena on tehdä 100 jumppaa. Jumpaksi lasketaan ryhmäliikuntatunnit sekä kotona tehdyt jumpat/kuntopiirit, jotka kestävät vähintään 30 minuuttia. Sinänsähän haaste ei oo kovin kummoinen, sehän on vain kaksi jumppaa per viikko. Siis vain kaksi. Mutta siis joka viikko. Jokaikinen viikko. Koko vuoden ajan. Täysin mahdollinen kyllä, mutta ei missään tapauksessa liian helppo henkilölle, joka edellisenä vuonna jumppasi keskimäärin 0 kertaa per viikko.

Tähän menessä haasteeseen on karttunut kolme suoristusta tai yksi, jos ennen loppiaista tehtyjä jumppia ei lasketa mukaan, mutta alku on siis hyvä. Tarkoitus on vuoden ajan seurata täällä blogissa haasteen edistymistä. Seuraa tilannetta ja huutele perään, jos ei päivityksiä kuulu.

100 jumppaa vuodessa toteutus:
8.1. Les Mills Grit Strength, Kuntokeskus Ykkönen
5.1. Les Mills Bodypump, Kuntokeskus Ykkönen
4.1. Les Mills Grit Strength, Kuntokeskus Ykkönen

Kotityötön

Jos Sami on meillä pääsääntöisesti vastannut ruokahuollosta, niin on hän myös vastannut täysin vaatehuollossa silityksestä. En muista, että olisin koskenut silitysrautaan yhtä kertaa enempää sen jälkeen, kun saatiin uusi rauta ehkä noin kaksi vuotta sitten. Minä en vaan tykkää silittää.

Tai siis en ole aiemmin tykännyt silittämisestä. Nyt on kuitenkin jotain vinksahtanut päässä sillä mä olen silittänyt yksistään tällä viikolla jo kahteen kertaan ja vinot pinot vaatteita molemmilla kerroilla. Eikä se ole ollut mitenkään vastenmielistä puuhaa. Nyt voi mieskin ensimmäistä kertaa yhdessä olomme aikana sanoa, että päällä on vaimon silittämä kauluspaita.

Tätä menoa Samista tulee pian työtön, kotityötön.

Hälytys, hälytys

Meillä on keittiössä palovaroitin. Meillä myös useimmiten ruuanlaittajana toimii rakas mieheni. Jostain syystä aina silloin, kun minä erehdyn jotain kokkaamaan tuo palohälytin alkaa huutaa. Ja siis syynä ei ole se, että laittamani herkut pääsääntöisesti palaisivat, päinvastoin kaikki kokkailuni yleensä onnistuvat. Silti jostain syystä kun menen hellan ääreen ja laitan levyn kuumenemaan, meillä poikkeuksetta alkaa hälytin ulista. Jossain vaiheessa olin jo varma, että Sami oli ohjelmoinut tuon pirullisen laitteen ilmoittamaan, että "Pysy nainen poissa sieltä keittiöstä!" ja sitten hälyttimen ulvoessa hän voi minulle kepeästi kuittailla.

Mutta hä-hää! Tiistaina tehtiin vohveleita. Tai siis Sami teki. Ja mitä tapahtuikaan! Jo ennen ensimmäisen vohvelin paistamista raudan lämmitessä alkoi palohälytin soida. Siitäs sait! ;-)