Kyllä ne lapset vaan on ihmeellisiä ajatuksineen. Tämä teksti on ollut täällä luonnoksissa varmaan jo lähemmäs vuoden. On vaan jäänyt silloin kesken ja sitten en olekaan muistanut asiaan palata. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tapahtuipa eräänä päivänä, että Lili oli mummon kanssa kävelyllä. Kesken matkan pieni kulkija alkoi ilmeisesti väsyä.
Lili: Mummo, voisitko ottaa syliin ja kantaa minut?
Mummo: Ei, kun ei mummo jaksa kantaa sinua kulta. Olet jo niin iso tyttö.
Hetken matka jatkui hiljaisuudessa.
Lili: Mummo. Leikitäänkö sellaista, että sinä olet vaari ja minä olen Lili?
Mummo: No leikitään vaan.
Lili: Vaari, voitko ottaa minut syliin ja kantaa? Kun sinä aina jaksat.
:D
Totaalista huikeutta! Mukava huomata, että tyttärestä kasvaa fiksumpi kuin isästään!
VastaaPoista