29. maaliskuuta 2012

Pienen ihmisen aivoituksia

Välillä pienen ihmisen aivoitukset tuntuvat aikuisesta kovin hämmentäviltä. Tiedän, että samanlaista tapahtuu muissakin lapsiperheissä, eikä tämä ole mitään uutta auringon alla, mutta yhtä kaikki minua nämä jaksavat kummastuttaa yhä edelleen.

Miksi potalla istuminen esim. hampaita pesten on mukavaa ja vahingossa sinne voi tehdä vaikka pissan, mutta kakata pitää aina ruokapöydän alla? Onneksi sentään vaippaan. :D

Jogurtti (=tututi) maistuu makoisalta pienestä purkista, mutta jos samaa jogurttia kaataa isosta litran tölkistä pieneen astiaan, niin sitä ei voi edes maistaa.

Vedellä läträäminen kaikissa muodoissaan (tiskaaminen, suihkussa ja kylvyssä käynti, sadevesilätäkössä juokseminen jne.) on aivan lemppari puuhaa, mutta käsien/kasvojen pesu ruokailun jälkeen on maailman kamalin juttu.

Pukeminen ja sen harjoittelu sisällä ollessamme on taas yksi niistä mukavimmista puuhista, mutta ulos lähtiessä siitä tuleekin aivan kamalaa ja sitä vastaan on taisteltava kaikin mieleen tulevin keinoin.

Piirtäminen on aina kivempaa pöytään, kuin paperille huolimatta siitä, kuinka ison paperin pöydälle laittaisi.

Ruoka omalla lautasella ei ole ollenkaan niin houkuttelevaa, kuin ruoka toisen lautasella, vaikka kummallakin lautasella olisi tismalleen samaa ruokaa.

Listaa voisi varmasti vielä jatkaa, mutta nämä kaikki ovat tänäänkin tapahtuneet. :)

3 kommenttia:

  1. Vettä jee ja hyi, juuri samaa mieltä olen. Potalla en tykkää käydä, mutta kakan käyn useimmiten tekemään verhojen taakse (myös sentään vaippaan). Siis mitä, sehän on tietenkin paljon parempaa ruokaa toisen lautasella! t. Aleksi

    VastaaPoista
  2. Hmm, miksköhän mun edellinen kommentti parin viikon takaa ei näy täällä? Mobiilisovellukset, pah.

    Että mitenkä niin vain "pienen ihmisen"? Jugurttihan todellakin ON parempaa niistä pienistä purkeista, ja johan "annoskateus" pääsi uuteen Kielitoimiston sanakirjaankin. Sitä en sentään tunnusta että kävisin kakalla pöydän alla... Et toivottavasti Lilin jotkut tavat vanhetessa muuttuu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! :-) Hauskaa, että kummitädillä on samoja piirteitä.

      Ja helpotukseksi täytyy sanoa, että nyt on jo useamman kerran saatu Lilikin pöydän alta vessan puolelle kakkimaan. On siis toivoa, että tämä tapa jää joskus historiaan. :D

      Poista