Jutustelua

Meillä jutellaan paljon. Lili on isänsä lailla kova puhumaan, mutta kun sanavarasto ei vielä ole kovin laaja ja ääntäminenkään ei luonnollisesti vielä ihan täydellistä ole, niin aina ei ehkä ihan ymmärretä toisiamme. Alla otteita viime päivien keskusteluista:

Lili: "Tahdon laamata."
Äiti: "Ai maalata, haluat maalata?"
Lili: "Joo! Tahdon maalata."
Äiti: "Okei, sehän voisi olla mukavaa. Maalataan vaan. Äiti laittaa alustan ja hakee värit."

Kun värejä otetaan esiin. Lili huutaa itku kurkussa: "Ei, ei! Tahdon laamata!"
Äiti: "Joo-o, maalataan heti, kun on laitettu maalauspaikka kuntoon."
Lili huutaa itkuisena: "EI EI EI! EI MAALATA! Tahdon laamata!"
Äiti: "Mitä, mitä sinä haluat? Etkö tahdokaan maalata?"
Lili edelleen itkuisena: "EI EI EI! Tahdon laamata!"

Kestää hetken ja äitikin tajuaa: "A-haa, sinä tahdot liimata?"
Lili taas jo ihan rauhallisena: "Tahdon. Tahdon laamata."

Ja sitten otetaankin esiin liima, valkoista paperia ja foliosuikaleita. Ja tehdään taideteoksia.


Aamupalapöydässä äiti laittaa Lilin hiukset ponnarille, lisäksi tukkaan laitetaan muutama uusi kukkapinni.

Äiti sanoo ylistäen:"Oi, sinä olet nätti, sinähän olet ihan kuin prinsessa."
Lili totisena: "Ei, en ole pinsessa."
Äiti mairitellen: "Olethan sinä äidin pieni prinsessa."
Lili edelleen totisena: " Ei, olen Lili."
Äiti: "No, sinä olet äidin kaunis, prisenssa Lili."
Lili: "Ei, en ole pinsessa, olen Lili. Äiti on kaunis, Lili on söpö. Ja isä on komea."

Jep. Ja taas äiti oppi jotakin uutta.


Iltapala on poikkeuksetta Lilin mielestä aamupala. Meillä siis syödään aamupalaa aamulla sekä illalla. Eräänä iltana aamupalalla:

Lili: "Äiti, mitä arvelet?"
Äiti: "Mistä?"
Lili: "Mitä arvelet?"
Äiti: "Mitä arvelen mistä?"
Lili: "Noh. Noh. Mitä arvelet, äiti?"
Äiti: "No, minäpä arvelen, että sinä syöt iltapalaa."

Lili nauraa. Ota tässä nyt sitten selvää, että arveliko äiti oikein vai väärin. Mutta sillä tuskin on väliä, kun lopputuloksena on iloinen mieli.