Heräsin tänään klo 6:25. Olin ihan pirteä, mutta kun katsoin kelloa mietin, että käyn takaisin nukkumaan, kun kellokin on vasta noin vähän ja on kuitenkin lauantai, vapaapäivä ja koko muu perhe nukkuu vielä. Samassa kuitenkin päätin, että hitto vieköön, en varmasti käy enää nukkumaan, minähän olen ihan pirteä jo. Niinpä nousin ylös. Vähän aikaa pyörin olohuoneessa, enkä tiennyt, mitä olisin tehnyt. Onneksi koirat kipittivät seuraksi ja olivat sen verran nälkäisiä, että annoin niille ruuan. Samalla mietin, että voisin lähteä viemään tytöt heti aamulenkille. Samaan aikaan mielessä kuitenkin pyöri: "Aamulenkille, oletko ihan hullu. Ennen aamupalaa ulos. Samihan meillä käy aina aamuisin koirien kanssa ulkona. No mutta kun muut nukkuu vielä, jos kuitenkin menisin. Toisaalta aamukahvin voisi kuitenkin keittää ensin ja..."
Lopputulos: mä menin tyttöjen kanssa lenkille. Ja se oli mielettömän kivaa. Oli hyvä fiilis kävellä hämärässä, lumisessa metsässä, kun pakkastakin oli vain kaksi astetta. Ja kotona oli ihana kahvin tuoksu, kun tulin takaisin.
Tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä päivä.
Ja hyvä päivä siitä tulikin!
VastaaPoista