Tällä otsikolla en viittaa tunnettuun television sketsisarjaan. Sen sijaan sanalla putous tarkoitan vuolaasti valuvia kyyneleitä. Mulle tällaisia putous-hetkiä tulee eteen aika usein. Olen herkkä ihminen ja itken usein, ilosta ja surusta.
Viime viikkoina putouksen ovat aiheuttaneet mm. Greyn anatomian jakso, Lilin piirrustus, koskettava teksti, veroilmoituksen täyttö, tiimiläiseltä saatu tekstiviesti, uutiset uusista tukkumyyjistä jne.
On hämmentävää huomata, miten toisia (kuten minua) itkettää vähän väliä ja mitä ihmeellisimmät asiat ja toisia ei itketä edes lähisukulaisen poismeno. Myös suhtautuminen toisen kyyneleisiin vaihtelee. Johtuen varmaan siitä, että itse itken niin herkästi, minun on helppoa suhtautua myös toisten kyyneliin. Mutta voi kuinka monta kertaa olenkaan saanut kanssa ihmiset vaivautuneiksi omilla kyyneleilläni. Välillä oma herkistely myös ärsyttää. Tuoreessa muistissa ovat mm. puheeni kaasona, kun en meinannut keskivaiheilla päästä kyyneleideni vuoksi puheessa eteenpäin tai eräs kehityskeskustelu uran alkuvaiheilta, kun piti nieleskellä kyyneleitä, kun pomo ei keskustelun aikana enää muistanutkaan kesäjuhlissa kovasti lupaamaansa palkankorotusta vaan vaati minulta tiukasta perusteluita pyynnölleni.
Mutta ikä tuo helpotusta jossain määrin. Enää minua ei kehityskeskustelussa varmasti itkettäisi ja muissa tilanteissa taas kyyneleet eivät lainkaan itseäni haittaa. :-)
Annetaan tunteiden näkyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti